About the home sickness

Se sai minut sittenkin. Koti-ikava. Tuossa pari viikkoa takaperin eraana iltana olin talo- ja lemmikkivahtina aussiperheeni talossa ja yhtena iltana mieleeni hiipi se paljon puhuttu koti-ikava. Mita se on? Itse ymmarran ja maarittelen koti-ikavan niin, etta samaan aikaan on ikava montaa ihmista kotipuolesta ja sen lisaksi asiaa tai asioita kotimaasta. Mina esimerkiksi pari viikkoa sitten ikavoin perheen ja ystavien lisaksi puuterilumessa kahlaamista ja kuulaan kirpeaa hamartyvaa talvi-iltaa. Taallahan oli tuona paivana ollut kevyet +41C.

Ikava, jota tunsin, ei kuitenkaan ollut millaan tavalla musertavaa tai raastavaa, pikemminkin haikeankaunista. Keitin itselleni kupin teeta. Sita siemaillessani mietin tata aihetta hiukan syvemmin Juha Tapion soidessa taustalla. Ymmarsin, ettei koti-ikava ole valttamatta huono asia, tai mitaan mista pitaisi yrittaa ja paasta yli mahdollisimman nopeasti. Se on paremminkin kuin hyva ystava, joka osoittaa, mika omassa kotimaassasi ja elamassasi siella on hyvaa ja arvokasta ja sitten lahtee tultuaan kuulluksi. Ensi kerrallakin, kun koti-ikava vierailee, aion toivottaa sen tervetulleeksi ja kuunnella mita silla on sanottavaa. En kuitenkaan lupaa tarjota sille teeta, vaan ehka jaakahvin. :P

This looks like the landscape I was missing

I got me after all. The home sickness. A couple of weeks ago I was a house watch and a pet sitter for my friend's family while they were over the holidays and in the one evening I started to feel slightly home sick. What actually is home sickness? What I consider as home sickness is when you're not only missing the important people of your life back home but also things or few. For example for me in that evening it meant missing my family, friends and also walking in the snow as fine as powder in the Finnish winter day just before the dawn. In here it had been +41C degrees during that day.

The feeling of home sickness wasn't the sort of tears you apart or hurts. It was more likely a bittersweet feeling. I made myself a cup of tea. Meanwhile sipping my tea and listening to Juha Tapio (a Finnish singer-songwriter) I thought more about the subject of feeling home sick. Then I realized home sickness isn't necessarily a bad thing at all or something you should try and get over it as quickly as possible. But it's rather like a good friend showing you what things in your home country and in your life back there are good and valuable and then leaves when she know she's been heard. So next time when the home sickness will visit me I'm gonna wish her (my home sickness is she, not he) welcome and listen what she has to say. I don't promise to make her some tea, I might offer her an iced coffee instead. :P

Times of Change

Aika paljon on ollut ja on meneillaan, paljon uutta ja muutoksia. Blogin kirjoittelu on jaanyt aivan liian vahalle, enimmakseen tyokiireiden ja internetin ulottumattomissa olemisen johdosta. Koen, etta on aika muutta myos blogia. Tasta eteenpain se tulee kertomaan enemman elamastani ja ajtuksistani taalla, kuin olemaan matkailublogi sanan perinteisessa merkityksessa. Silloin talloin aion silti sisallyttaa tanne ns. matkapostauksia. Tasta eteenpain blogi tulee (ehka muutamaa postausta lukuunottamatta) olemaan kaksikielinen silla haluan etta uudet ystavani pystyvat myos lukemaan tata.

picture from http://affirmyourlife.blogspot.com/2011/06/change-quotations.html

I decided to chance my blog bilingual 'cause I want my new friends in here to be able to read this as well. Until now this blog has been pretty much a traveling blog but from now on it'll mostly be about my life and thoughts in general. Sometimes I  will still write posts about traveling as well. At the moment I'm in the middle of changes in my life, working six days a week and able to use internet quite occasionally but I'll try and to do my very best to keep this up to date.

Look forward 'cause that's where you wanna go

Ei hataa, luvassa ei ole mitaan elamanohjehuttua, vaan vihdoin se surffipostaus. Vaikkakin, tuo otsikkona toimiva surffikurssilla kuultu ohje ei ole hullumpi elamassa ylipaataan. Sita heti rikkoen aloitan uuden vuoden blogipostaukset vilkaisulla marraskuun alkuun. :D

Itse surffaamaan paaseminenkin oli minun kohdallani melkoinen matka. Olin varannut kahden paivan surffikurssin (n. 4h surffausta per paiva & illaksi kotiin). Ensimmaisena paivana loysin itseni kuitenkin 5 paivan surffileirilta ja eri firman vielapa, johtuen pienesta hassusta sekaannuksesta. No ei siina, sain siella jutella ja lounastaa mukavien uusien tuttavuuksien kanssa ja kun leiri oli saatu kayntiin, mina sain kyydin lahimmalle juna-asemalle. Matkalla takaisin Sydneyyn sain ihailla kauniita, meri-, kallio- ja metsamaisemia. Ihan jees reissu loppujen lopuksi.

Mojosurffilla (firma, jolta olin kurssini buukannut) onneksi ymmarsivat tilanteen ja siirsivat varaukseni kahdelle seuraavalla paivalle. No sitten raahauduttuani lahtopaikalle minulle selvisi, etta bussi oli taysi ja lahtenyt ilman minua. Jostain syysta eivat olleet tavoittaneet minua puhelimitse. Keskiviikko oli jo taynna kurssilaisia, joten kurssini siirtyi torstaille & perjantaille. Tassa vaiheessa rupesi hiukan ottamaan pattiin.

Torstaina sitten vihdoin paastiin itse asiaan -rannalle. Siella ensin turvaohjeet, alkulammittelyt, pikaiset kuivaharjoittelut ja ei kun aaltoja pain! Saa oli  (kuten kuvistakin nakyy) melko pilvinen ja satoikin valilla, mutta kastumaanhan me tultiin kuitenkin. Ja niinhan me kastuttiin. Hauskaa oli, kerran tai pari onnistuin seisomaankin surffilaudan paalla. Vaikein osuus oli paasta seisaalleen, sitten oli jo helpompaa pitaa tasapaino. Kovin montaa sormea ei tarvita laskettaessa surffilaudalla seisten viettamiani sekunteja, mutta tarkeintahan oli hauskanpito. Kiva bonus oli lounastauolla bongatut delffiinit, jotka polskivat ohi.

Perjantai koitti, enka malttanut odottaa surffaamista. Asiaa ei yhtaan auttanut, ettei 9.30 nakynyt bussista jalkeakaan, vaikka meidan olisi pitanyt olla sen sisalla matkalla rannalle. Minun lisaksi paikalla oli pari tyttoa. Sara ja Jade. He olivat soittamassa Mojosurffille kun saavuin paikalle. Tytot kertoivat minulle, etta bussi on hajonnut. Parin tunnin paasta sita voisi sitten odottaa saapuvaksi. Eipa tehnyt mieli hurrata kylla siina vaiheessa.

Tehtiin sitten Saran ja Jaden kanssa parhaamme, mita siina tilanteessa voitiin, tutustuttiin ja kahviteltiin. Vahan tankattiin ranskiksiakin kun lounasaika koitti ennen kuin paastiin matkaan. Kun bussi viimein saapui ja paastiin veteen, kaikki oli hyvin ja tuntui jopa odotuksen arvoiselta. Pysyin vahan paremmin pystyssakin. Mojosurff hyvitti turhan odotuksen kaikille antamalla yhden paivan ilmaiset kuvat. Kiitosta viela firmalle joustavuudesta, etta antoivat minulle ekan paivani kuvat ilmaiseksi, silla ekana paivana minusta oli paljon enemman kuvia.

 Tahdon surffata toistekin! :)