Cabbage Casserole and Kangaroo Steaks

Eli kaaliaatikkoa ja kengurupihveja. Tuossa muutama viikko takapaerin lauantaina oli taalla Australiapaiva (26.1.), joka on vahan kuin itsenaisyypaivan vastine. Jengi tosin ottaa sen taalla vahan rennommin kuin itsenaispaivan Suomessa. On konserttia, puistotapahtumaa ja tarkotuksena on ottaa rennosti, viettaa aikaa ystavien ja perheen kanssa, ehkapa kera hyvan ruoan ja juoman. Lauantai ei kuitenkaan ollut yleinen vapaapaiva, koska suurimmalla osalla se oli muutenkin vapaa. Mulla ei. Illalla kuitenkin kerkesin syoda ystavien kanssa ja hassunhauskasti toteutimme taman saksalaisessa ravintolassa. Hofbrauhouse ei sinansa ravintolana ollut ollenkaan hullumpi, mutta melkoinen valinta Australiapaivalle. :D No, se rentoutuminen ja ystavathan oli se tarkein juttu.

Sunnuntai ja maanantai (joka puolestaan oli kansallinen vapaapaiva) kuluivat rattoisasti aussiperheeni kanssa heidan "mokillaan". Parempi ilmaus olisi kakkosasunto. Siella sitten grillailtiin ja sain vihdoin maistaa kengurua. Oli muuten eri maukasta, melko riistaisa ja taytelainen maku. Hengailtiin, chillailtiin, ja kokkailtiin, lueskeltiin yms. Valilla on erittain tervetullutta olla tekematta mitaan. Mokilla myos oli perheen lisaksi sukua ja ystavia, etta ihan ei vallan paassyt erakoitumaan.

@ Hofbrauhouse with friends

A wiew nearby the cottage

Lamingtons made by my Aussie sister and me

Cabbage Casserole

Blueberry Pie (the bigger piece. The smaller cake is made by a family friend)

Mina kokkasin ison padallisen kaalilaatikkoa seurueelle. Kiitoksena siita, etta saan uuden aussiperheeni luona majailla. Jalkkariksi tein mustikkapiirakkaa, joka kerasi kasan kehuja ja katosi parempiin suihin hyvin nopeasti. Itse paaruokakin maistui hyvin, mutta mustikkapiirakka oli selkea voittaja.

About three weeks ago (Sat 26.1.) was Australia Day and I was working. Here is heaps of different events and concerts on that day. Since working the day the highlight for me was a dinner with friends. Especially they were friends I hadn't met for a good while. They had chosen Hofbrauhouse as for dinner place. It was a nice German restaurant although German restaraunt is a bit funny choice for Australia Day, don't you think? The most important thing was to have good time with friends and have a nice dinner, as we did so all good at the end. :)

Sunday and Monday was days off for me. Yes, I really had to days off in a row. We went to their summer cottage with my Aussie family. We simply chilled out, read books, hang out together, did nothing much and cooked -all that you should be doing at the summer cottage. My Aussie dad was kind enough to put some kangaroo on the grill when we had a barbeque and so I got finally to try it. It was delicious, the taste was rich and quite gamy. Besides the family, there was some family friends around as well.

I cooked a huge potful of Finnish Style Cabbage Casserole for all the people as to thank my Aussie family for all they have done for me. I also baked some Blueberry Pie as for dessert too, Finnish Style of course. everyone said to me it was delicious and they just demolished the pie. Cabbage casserole got some thanks too, but blueberry pie was the obvious winner.

About the home sickness

Se sai minut sittenkin. Koti-ikava. Tuossa pari viikkoa takaperin eraana iltana olin talo- ja lemmikkivahtina aussiperheeni talossa ja yhtena iltana mieleeni hiipi se paljon puhuttu koti-ikava. Mita se on? Itse ymmarran ja maarittelen koti-ikavan niin, etta samaan aikaan on ikava montaa ihmista kotipuolesta ja sen lisaksi asiaa tai asioita kotimaasta. Mina esimerkiksi pari viikkoa sitten ikavoin perheen ja ystavien lisaksi puuterilumessa kahlaamista ja kuulaan kirpeaa hamartyvaa talvi-iltaa. Taallahan oli tuona paivana ollut kevyet +41C.

Ikava, jota tunsin, ei kuitenkaan ollut millaan tavalla musertavaa tai raastavaa, pikemminkin haikeankaunista. Keitin itselleni kupin teeta. Sita siemaillessani mietin tata aihetta hiukan syvemmin Juha Tapion soidessa taustalla. Ymmarsin, ettei koti-ikava ole valttamatta huono asia, tai mitaan mista pitaisi yrittaa ja paasta yli mahdollisimman nopeasti. Se on paremminkin kuin hyva ystava, joka osoittaa, mika omassa kotimaassasi ja elamassasi siella on hyvaa ja arvokasta ja sitten lahtee tultuaan kuulluksi. Ensi kerrallakin, kun koti-ikava vierailee, aion toivottaa sen tervetulleeksi ja kuunnella mita silla on sanottavaa. En kuitenkaan lupaa tarjota sille teeta, vaan ehka jaakahvin. :P

This looks like the landscape I was missing

I got me after all. The home sickness. A couple of weeks ago I was a house watch and a pet sitter for my friend's family while they were over the holidays and in the one evening I started to feel slightly home sick. What actually is home sickness? What I consider as home sickness is when you're not only missing the important people of your life back home but also things or few. For example for me in that evening it meant missing my family, friends and also walking in the snow as fine as powder in the Finnish winter day just before the dawn. In here it had been +41C degrees during that day.

The feeling of home sickness wasn't the sort of tears you apart or hurts. It was more likely a bittersweet feeling. I made myself a cup of tea. Meanwhile sipping my tea and listening to Juha Tapio (a Finnish singer-songwriter) I thought more about the subject of feeling home sick. Then I realized home sickness isn't necessarily a bad thing at all or something you should try and get over it as quickly as possible. But it's rather like a good friend showing you what things in your home country and in your life back there are good and valuable and then leaves when she know she's been heard. So next time when the home sickness will visit me I'm gonna wish her (my home sickness is she, not he) welcome and listen what she has to say. I don't promise to make her some tea, I might offer her an iced coffee instead. :P

Times of Change

Aika paljon on ollut ja on meneillaan, paljon uutta ja muutoksia. Blogin kirjoittelu on jaanyt aivan liian vahalle, enimmakseen tyokiireiden ja internetin ulottumattomissa olemisen johdosta. Koen, etta on aika muutta myos blogia. Tasta eteenpain se tulee kertomaan enemman elamastani ja ajtuksistani taalla, kuin olemaan matkailublogi sanan perinteisessa merkityksessa. Silloin talloin aion silti sisallyttaa tanne ns. matkapostauksia. Tasta eteenpain blogi tulee (ehka muutamaa postausta lukuunottamatta) olemaan kaksikielinen silla haluan etta uudet ystavani pystyvat myos lukemaan tata.

picture from http://affirmyourlife.blogspot.com/2011/06/change-quotations.html

I decided to chance my blog bilingual 'cause I want my new friends in here to be able to read this as well. Until now this blog has been pretty much a traveling blog but from now on it'll mostly be about my life and thoughts in general. Sometimes I  will still write posts about traveling as well. At the moment I'm in the middle of changes in my life, working six days a week and able to use internet quite occasionally but I'll try and to do my very best to keep this up to date.

Look forward 'cause that's where you wanna go

Ei hataa, luvassa ei ole mitaan elamanohjehuttua, vaan vihdoin se surffipostaus. Vaikkakin, tuo otsikkona toimiva surffikurssilla kuultu ohje ei ole hullumpi elamassa ylipaataan. Sita heti rikkoen aloitan uuden vuoden blogipostaukset vilkaisulla marraskuun alkuun. :D

Itse surffaamaan paaseminenkin oli minun kohdallani melkoinen matka. Olin varannut kahden paivan surffikurssin (n. 4h surffausta per paiva & illaksi kotiin). Ensimmaisena paivana loysin itseni kuitenkin 5 paivan surffileirilta ja eri firman vielapa, johtuen pienesta hassusta sekaannuksesta. No ei siina, sain siella jutella ja lounastaa mukavien uusien tuttavuuksien kanssa ja kun leiri oli saatu kayntiin, mina sain kyydin lahimmalle juna-asemalle. Matkalla takaisin Sydneyyn sain ihailla kauniita, meri-, kallio- ja metsamaisemia. Ihan jees reissu loppujen lopuksi.

Mojosurffilla (firma, jolta olin kurssini buukannut) onneksi ymmarsivat tilanteen ja siirsivat varaukseni kahdelle seuraavalla paivalle. No sitten raahauduttuani lahtopaikalle minulle selvisi, etta bussi oli taysi ja lahtenyt ilman minua. Jostain syysta eivat olleet tavoittaneet minua puhelimitse. Keskiviikko oli jo taynna kurssilaisia, joten kurssini siirtyi torstaille & perjantaille. Tassa vaiheessa rupesi hiukan ottamaan pattiin.

Torstaina sitten vihdoin paastiin itse asiaan -rannalle. Siella ensin turvaohjeet, alkulammittelyt, pikaiset kuivaharjoittelut ja ei kun aaltoja pain! Saa oli  (kuten kuvistakin nakyy) melko pilvinen ja satoikin valilla, mutta kastumaanhan me tultiin kuitenkin. Ja niinhan me kastuttiin. Hauskaa oli, kerran tai pari onnistuin seisomaankin surffilaudan paalla. Vaikein osuus oli paasta seisaalleen, sitten oli jo helpompaa pitaa tasapaino. Kovin montaa sormea ei tarvita laskettaessa surffilaudalla seisten viettamiani sekunteja, mutta tarkeintahan oli hauskanpito. Kiva bonus oli lounastauolla bongatut delffiinit, jotka polskivat ohi.

Perjantai koitti, enka malttanut odottaa surffaamista. Asiaa ei yhtaan auttanut, ettei 9.30 nakynyt bussista jalkeakaan, vaikka meidan olisi pitanyt olla sen sisalla matkalla rannalle. Minun lisaksi paikalla oli pari tyttoa. Sara ja Jade. He olivat soittamassa Mojosurffille kun saavuin paikalle. Tytot kertoivat minulle, etta bussi on hajonnut. Parin tunnin paasta sita voisi sitten odottaa saapuvaksi. Eipa tehnyt mieli hurrata kylla siina vaiheessa.

Tehtiin sitten Saran ja Jaden kanssa parhaamme, mita siina tilanteessa voitiin, tutustuttiin ja kahviteltiin. Vahan tankattiin ranskiksiakin kun lounasaika koitti ennen kuin paastiin matkaan. Kun bussi viimein saapui ja paastiin veteen, kaikki oli hyvin ja tuntui jopa odotuksen arvoiselta. Pysyin vahan paremmin pystyssakin. Mojosurff hyvitti turhan odotuksen kaikille antamalla yhden paivan ilmaiset kuvat. Kiitosta viela firmalle joustavuudesta, etta antoivat minulle ekan paivani kuvat ilmaiseksi, silla ekana paivana minusta oli paljon enemman kuvia.

 Tahdon surffata toistekin! :)

Pari kuvaa

Niin, pari kuvaa ja mm. vihdoin siita joulukuusesta. Talla kerta en paljon ehdi kirjoitella, niin laitan kuvia. Mut yks kuvahan kertoo enemman kuin tuhat sanaa?

Kotijoulukuusi

Bongasin tuttja matkalla Fitzroy Street Art Marketiin

Melbourne Christmas Squaere @ City Square

Tollanen avautuu kellosta joka tasatunti kera kauniin musiikin @ Melbourne Central

Seinäruusu

Lauantaina kaytiin ystavani Dianen ja hanen ystavansa Janen kanssa katsomassa leffa nimelta The Perks of Being a Wallflower. Leffan valintaehdotus tuli Dianelta ja suostuin tietamatta ko. leffasta yhtaan mitaan. Pikaisesti sitten vakoilin netista, etta mihinhan sita tuli lupauduttua.. Loysin netista kuvia seka lyhyen kuvauksen, joka kuuluu vapaasti suomennettuna kutakuinkin "Kaksi viimeisen vuoden opiskelijaa (lukiossa) ottavat eraan itsekseen viihtyvan ensimmaisen vuoden opiskelijan siipiensa suojaan". Paarooleissa nahdaan Emma Watson, Logan Lerman ja Ezra Miller. Elokuvan on ohjannut Stephen Chobsky, jonka samannimiseen kirjaan leffa perustuu.

kuva entertainmentwallpaper.com

Eipa kuulosta mitenkaan uudelta auringon alla, mutta Diane kertoi, etta moni on hehkuttanut ko. patkaa ja etta se olisi yksi niista harvoista leffoista, joka olisi yhta hyva kuin kirja. No, itse en kirjaa lukenut niin en osaa sanoa. Sen tiedan, etta itse leffa oli yksi parhaista koskaan nakemistani elokuvista. Se oli koskettava monella tasolla ja tapaa, laittoi ajattelemaan ja oli silti hauskakin. Myos roolisuoritukset olivat todella hyvia. Leffan jalkeen Diane totesi, etta han voi yhtya siihen mielipiteeseen, jonka mukaan leffa ylsi kirjan tasolle. Johtunee pitkalti siita, etta kirjailija itse ohjasi elokuvan.
 

Mukavan leffaillan jatkeeksi viela hyvaa vietnamilaista ruokaa mahtavassa seurassa ja kotimatkalla upea jouluvalo- & musiikkishow Melbournen kaupungintaloa vasten -niista on hyvat lauantait tehty.

Itsenäisyyspäivä

Juu eli nain paivan verran myohassa voin kertoa, kuinka sujui ensimmainen itsenaisyyspaivani ulkomailla. Ja sehan sujui. Aloitin tekemalla muutaman tunnin koevuoron kahvilassa ja sain tyon. Uuuden duunin kunniaksi paatin leipoa jotain suomalaista ja halusin myos tehda vastapalveluksen (he ovat monesti tehneet intialaista ruokaa minulle) intilaisille asuintovereilleni. Koska joulukin alkaa kohta kolkutella, paadyin tekemaan joulutorttuja.

Sehan menikin sitten ihan niinkuin elokuvissa. Toinen juttu sitten, etta minkalaisessa leffassa. :D Oikaisin ja ostin taikinan valmiina, kuten olen aina kotimaassakin tehnyt. Se vaan, etta taikina oli hiukan erilaista kuin suomalainen vastineensa. Toinen pieni hauska muuttuja oli, etten loytanyt kaupasta luumumarmeladia/ paistonkestavaa hilloa. Oli siis kaytettava tavallista luumuhilloa ja jannattava miten kay. Kaiken kukkuraksi vieras hiukan epatasaisesti lampeneva uuni. Ensimmainen pellillinen naytti sitten talta:

"Palaneita? Ei, vaan hyvin paistuneita." :D

Tummasta ulkonaostaan huolimatta eivat viela maistuneet palaneelle, onneksi. Seuraava pelti nayttikin paremmalta ja kolmas & viimeinen oli jo laadukas. Hoksasin nimittain ennen sita, etta voin laittaa hillon vasta uunin jalkeen ja nain valttaa sen sulamisen. Ei tarvinnut kuin kahteen peltiin mattaa uunin jalkeen uudet hillot. :D Myos asuintoverini pitivat joulutortuista ja toinen heista jopa onnistui sanomaan "joulutorttu" ekalla kerralla oikein. Sitten kuvat niista paremmista pellillisista.

Joulukuusi me koristeltiin asuintoverieni kanssa jo melkein viikko sitten sunnuntaina heidan vauvansa levitellessa koristeita ja niista lahtevaa glitteria kaikkialle. Mulla oli siita kuvakin, mutta se katos taistellessa bloggeria vastaan ja talla koneella taas ei voi lisata kuvia.. Ehka naatte siita kuvan ennen joulua.

Taa "maisemakuva" on parvekkeelta, otin sen kuvatakseni mita naan ikkunastani.

Parvekkeelta suoraan aukee yllaolevan sijasta puistonakyma. Toi on viela kauniimpi yolla, mutta kun kameralla ei oo toivoakaan onnistuneesta yokuvauksesta kun noinkin aikasella iltahamamralla meinas tarahtaa.